Chinese Blues HA ✝ muistosivu

Takaisin hevoslistaan

Hanin ei voi sanoa olevan kovinkaan kiltti hevonen. Sillä tuntuu olevan melko kieroutunut huumorintaju, jos nyt niin voi eläimestä samoa. Tamma nimittäin rakastaa kaikenlaisia, ihmisen kannalta usein epämiellyttäviä, kepposia ja jekkuiluja. Tallin kahlekuningattaren roolissa oleva tamma tulee ulos ties millaisten salpojen ja solmujen takaa ja saa poikkeuksetta aikaan varsinaisen sekasorron tallin käytäville, pihalle, tai mihin muualle ikinä ehtiikään seikkailemaan. Huolellisuus Hanin karsinan oven sulkemisessa on siis erittäin suotavaa, eikä ovea parane jättää ikinä auki silloin kun siitä ei ole itse kulkemassa, muuten tamma on ulkona nopeammin kuin uskoisi olevan mahdollista.

Hoitotoimenpiteitä suorittaessa neiti yrittää hankaloittaa hommia mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, ja vaikka se ei ikinä varsinaisesti tee mitään ihmisen kannalta pelottavaa tai vaarallista, osaa tamman pelleily kiristää kärsivällisimmänkin hoitajan hermoja erittäin tehokkaasti. Tamman hoitaminen onnistukin helpoiten molemmin puolin kiinnitettynä, muuten saa todennäköisesti nauttia ympäriinsä levitellyistä hoitovälineistä, hetkeäkään paikallaan pysymättömästä hevosesta sekä lakkaamattomasta (yleensä lähinnä) vaatteiden nykimisestä ja nyhväämisestä. Kiinni pitämisen lisäksi uskottava kurinpalautus saattaa myös rauhoittaa Hanin hetkeksi, mutta ennen pitkää se kyllä palaa tapojensa pariin.

Tamman yleisen vaivalloisuuden korvaavat kuitenkin moninkertaisesti sen erinomainen ratsastettavuus ja silkka lahjakkuus koulukentillä. Hanin selkään päästessä ei ikinä uskoisi, että maasta käsin käsiteltäessä tamma on varsin pirullinen tapaus. Se tottelee pienintäkin apua, eikä sätky tai ole yliherkkä. Hyvä suoritus on kuitenkin siinä mielessä vaadittava tammalta, että epävarman tai selkeästi osaamattoman ratsastajan kanssa se ei juurikaan vaivaudu yrittämään, vaan menee vähän sinne päin. Rentous, notkeus ja tarkkuus ovat tamman valttikortteja ja sen suorittamista onkin yleensä ilo seurata. Kisapaikalla Hanin askellus saa vielä ekstraboostin lennokkuutta ja näyttävyyttä, jotka yleensä eivät ole aivan sen vahvuuksien listalla.

i. Superbad
 
ii. Superbrave
ie. Bad Actress
e. Chasing Time
 
ei. Timebreak
ee. Chanesseye

Jälkeläiset

t. Samba Exotica HA s. 10.09.2014 i. Sentinel Prime om. VRL-02488
t. Cherry Crush HA s. 15.07.2014 i. Jump&Jamaica HA om. VRL-00033
t. Jazz Crush HA s. 14.02.2015 i. Rachcliff Jamin om. VRL-01317
o. Rain Man/Rosamina HA s. 01.05.2017 i. Regentraum HA om. NooraR.

Päiväkirja

Hankitreeniä - 03.03.2017 (Jannica)

Sain tänään kutsun kokeilemaan Rimin omistamaa hannovertammaa Hania. Musta tamma odotti minua käytävällä työntekijän kanssa, koska oli kuulemma "hieman" hankala varustettava. Huvittuneena talutin tamman kentälle, jossa oli mukava lumikerros. Se tarjoaisi hidastetta energisena tepastelevalle neidille. Päästyäni selkään aloittelimme pitkin ohjin kävelemään kenttää vain ympäri. Nollakeli tarjosi hyvät puitteet ratsastukseen, vaikka satelikin hiljalleen vettä tai jotakin sen olomuodoista. Saatuamme alkukäynnit käveltyä keräsin vähitellen ohjat tuntumalle ja aloimme tehdä kulmiin huolellisesti ratsastusta, voltteja sivujen keskelle sekä pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle. Tehtyämme niitä aikamme vaihdoimme suuntaa ja teimme toiseen suuntaan samoja tehtäviä. Vähitellen rupesimme ravailemaan uraa pitkin tehden päätyihin ympyrät. Ravailtuamme vartin verran helppoja tehtäviä otin uudelleen käyntiin ja aloitimme kahdeksikolla ensin avotaivutukset keskelle kenttää vaihtaessamme suuntaa.

Pienen haparoinnin jälkeen ne alkoivat sujumaan hyvin, tehtävä oli selvästi tammalle uusi, vaikka perimmäisen tarkoituksen se toki ymmärsi grand prix-tason hevosena. Kun tehtävä alkoi sujumaan pyysin tamman raville ja se alkoi myödätä niskasta kivasti, joten jätimme tehtävän ja aloin tehdä pohkeenväistöä pituushalkaisijalla vuorosuuntiin. Toisella pitkällä sivulla teimme avotaivutusta ravissa. Mentyämme muutaman kerran tätä harjoitusta annoin tamman kävellä pidemmällä ohjalla hetkisen ja sitten kerättyäni ohjat käteen nostin laukan. Hali sai ensin laukata ihan uraa pitkin, koska halusin varmistua pohjan pitävyydestä. Hienosti tamma meni, joten otimme mukaan pääty-ympyrän toiseen päähän kenttää. Muuten etenimme tasaisen varmasti uraa pitkin. Molempiin suuntiin laukattuamme otin loppuraveja pidemmällä ohjalla antaen tamman venyttää kaulaansa pitkäksi ja käveltyämme riittävät loppukäynnit palautin tamman tallille, jossa työntekijä jo odottelikin kuullakseen miten tamman kanssa oli mennyt. Ja hyvinhän meillä meni!